Turvallisuus on turvattomuuden poissaoloa.
Berliinin muurin murtuminen ja kylmän sodan loppu ei luonut turvallista Eurooppaa. Meitä uhkaa nyt loputon vaarojen jatkumo – laiton maahanmuutto, salakuljetus, ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi – jota vasten on asetettava loputon määrä uusia rajoja. Nyt, kuten kylmän sodan aikana, vaarallisimmiksi ovat osoittautuneet juuri ne toimet, jotka tehdään näiden uhkien torjumisen nimissä.
Länsimaissa turvallisuus on käsitetty kahtena erillisenä kysymyksenä. Sisäisestä turvallisuudesta huolehtivat poliisi ja oikeuslaitos, ulkoisesta turvallisuudesta armeija. Nyt kansainväliset sotilasoperaatiot ymmärretään poliisitoimintana ja metropolien keskustat militarisoidaan. Mistä ja milloin tahansa kimppuumme syöksyvät epämääräiset uhat ovat korvanneet konkreettisen vihollisen.
Uuden turvallisuuspuheen lempikohde on maahanmuuttaja. Maahanmuuttajien keskittyminen lähiöihin tuottaa armeijan syrjäytyneitä terroristeja, muutaman sadan turvapaikanhakijan lisäys kaataa sosiaaliturvajärjestelmän. Perussuomalaisten ja sisäministeriön allianssi ei tarkenna, mihin kytkös ihmisten liikkumisen ja vaarojen välillä perustuu, mutta pelon ja epävarmuuden kanavointi syntipukkiin ei olekaan tiedon asia.
Markus Himanen & Jukka Könönen
