Päivi Kannisto: Elämäni nomadina – irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena 2012. 332 s.
Elämäni nomadina on filosofinen tietoteos. Paitsi että se kokoaa yksiin kansiin kulkurielämän valinneiden historiikin, se on myös Päivi ja Santeri Kanniston oodi vapaudelle. Kahdeksan vuotta sitten he myivät omaisuutensa ja lähtivät päättymättömälle matkalle. Teos valottaa matkan syitä ja käänteitä. Samalla Päivi Kannisto jakaa omia ajatuksiaan siitä, mikä tekee onnelliseksi.
Kannisto kyseenalaistaa koko suomalaisen identiteetin: työ- ja suorituskeskeisen arjen, paikallaan asumisen kulttuurin, holhousyhteiskunnan, ydinperheen mallin ja kaiken muun, mitä maassamme pidetään itsestäänselvyytenä.
Välillä Kannisto tuntuu suhtautuvan lukijoihinsa ylimielisesti, mutta se on ymmärrettävää. Radikaalit ajatukset ovat saaneet yhden jos toisen Topeliuksensa lukeneen niskakarvat pystyyn. Täten Kannistolla lienee oikeus puolustuspuheenvuorolle. Hänen tärkein sanomansa on se, että ihmisen tulisi seurata unelmiaan.
Silti Kannisto haastaa lukijansa kysymällä, miksi jäädä paikoilleen. Se ei ole helppo kysymys raivoisaa matkakuumetta potevalle levottomalle sielulle. Itse juuri surffaan halpalentoyhtiöiden sivustoilla ja harkitsen vakavasti irtaimistoni myymistä.
Päivi Kannisto: Elämäni nomadina – irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena 2012. 332 s. Neljä tähteä.
Anna Kankaanpää
